Liikuntaetsivät partioivat Naantalissa

22.2.2021

Naantalissa yläkouluikäisiä, liikkumattomia nuoria etsitään kouluterveydenhoitajan ja liikunnanohjaajan yhteistyöllä. Liikuntaetsivätoimintaa tehdään nuoren ehdoilla.  


Liikuntapalvelut suuntautuvat yleensä liikunnasta pitäville. Naantalissa terveys- ja liikuntatoimi ovat yhdessä miettineet, miten liikuntaa harrastamattomille nuorille löytyisi ”oma juttu”. Nuoria on ruvettu hakemaan mukaan liikkumaan etsivän avulla. Naantalin liikuntaetsivänä toimii liikunnanohjaaja Anu Saarni.

- Olemme pyrkineet aktivoimaan liikkumattomia nuoria jo vuosia. Nimi etsivä on vakiintunut viime aikoina käyttöön, Saarni kertoo. 

Etsivä kuvaa lähinnä lähestymissuuntaa: nuoren ei tarvitse olla itse aloitteellinen, vaan häneen otetaan yhteyttä ja hänelle tarjotaan mahdollisuuksia. 



Naantalin liikuntaetsivä Anu Saarni haluaa, että jokaisella yläkouluikäisellä naantalilaisella olisi mieluinen liikuntaharrastus.

Kouluterveydenhoitajan kautta

Naantalissa etsivätoimintaan mukaan pääseville ei ole asetettu tiettyjä kriteereitä. Avainroolissa on kouluterveydenhoitaja, joka arvioi kenelle toiminnasta olisi hyötyä. Maijamäen koulun terveydenhoitaja Pauliina Mäkilä toimii linkkinä liikuntaetsivälle. 


- Kutsumme seitsemännen luokan kesällä kaikki tulevat yläkoululaiset terveystarkastukseen yhdessä vanhemman kanssa. Tapaamisessa keskustelemme myös aktiivisuudesta ja harrastuksista. Mikäli ilmenee, ettei nuorella syystä tai toisesta ole liikuntaharrastuksia, ehdotamme hänelle tapaamista liikuntaetsivän kanssa. 

Mäkilän mukaan suurin osa nuorista harrastaa jotain. Noin 140 oppilaan ikäluokasta alle kymmenelle oppilaalle järjestetään tapaaminen etsivän kanssa. Vaikka tarvetta olisi tätä useammalla, kaikkia tapaaminen ei kiinnosta tai he eivät koe siihen olevan tarvetta. Usein vanhemmat ovat asiasta nuorta innostuneempia. 

Mäkilä houkuttelee nuoria tapaamiseen kertomalla hyvästä palvelusta, jota he voivat saada. Tarjolla on ilmaisia harrastusvuoroja ja ihminen, joka selvittää heidän puolestaan, miten niihin pääsee. Sanaa ”liikuntaetsivä” ei perheen suuntaan käytetä. 

Sovitut tapaamiset pitävät useimmiten. 

- Sovimme etsivätapaamisen terveydenhoitajan luokse kouluun. Tällöin nuori yleensä myös tulee paikalle, Mäkilä kertoo. 

Aiemmin kunnassa oli tapana vain välittää nuoren tiedot eteenpäin, jolloin hän sai kutsun liikuntaetsivälle yksinään. Tällöin kynnys tapaamiseen oli korkeampi. 


Kuunteleminen tärkeintä

Toiset nuoret tietävät tapaamiseen tullessaan, mitä haluaisivat harrastaa, mutteivät ole päässeet alkuun tai eivät tiedä missä ja miten. Toisille koko liikunnan aloittaminen on vaikeaa tai he eivät halua harrastaa ryhmässä. Etsivä hakee sopivia harrastuspaikkoja ja kertoo myös, miten niihin pääsee. Joillekin tarjotaan ilmaisia kokeilukertoja ja kuljetuksia: esimerkiksi uimalippuja itselle ja kaverille sekä ilmainen bussikyyti. Mikäli ryhmäliikunta ei innosta, kannustetaan muuten aktiiviseen elämäntapaan, kuten kävelyyn tai pyöräilyyn. Kaikki lähtee nuoresta. 

- Nuoren kanssa toimiminen on keskustelua ja johdattelua. Tärkeää on kuunnella. Onko nuorella kavereita, joiden kanssa harrastaa? Mikä häntä innostaa tai estää? Saarni kyselee. 

Yleensä nuorten toivomat lajit on pystytty toteuttamaan. Vain kerran Saarni muistaa, että toiveissa oli niin erikoinen laji, ettei hän pystynyt löytämään siihen kokeilumahdollisuutta. 


Osa liikkumattomista nuorista ei tiedä, mitä lajia harrastaisi, toisia liikkuminen ei kiinnosta lainkaan.
Jos ryhmäliikunta tuntuu vieraalta, kannustaa liikuntaetsivä aktiiviseen elämäntapaan: kävelemään paljon tai pyöräilemään vaikka koulumatkat.

Saattajaa toivotaan

Virallista seurantaa etsivätoiminnasta ei kunnassa ole pidetty, mutta terveydenhoitaja kirjaa käynnin muistiin ja voi seuraavana vuonna kysyä harrastuksen sujumisesta uudestaan. Uusintakäynnillekin on lupa lähettää. Tähän asti aikoja on ollut riittävästi kaikille, eikä tapaamiskertojen määrää ole tarvinnut rajoittaa. Yksi yhteinen toive kaikilla kuitenkin on. 

- Olisi hyvä, jos voisimme mennä ensimmäiselle harrastuskäynnille yhdessä nuoren kanssa. Näin kynnys olisi ylitetty ja jatkoharrastaminen helpompaa. Tähän meillä ei kuitenkaan ole resursseja, Saarni harmittelee. 

Mäkilä on samaa mieltä. Hän miettiikin, voisiko jokin taho, kuten Pelastakaa lapset ry:n lukioikäiset mentorit toimia jatkossa myös ”liikuntakummeina” yläkouluikäisille. 



Anu Saarni on lähes aina pystynyt löytämään nuoren kanssa hänelle sopivan lajin ja paikan, jossa sitä voi ainakin kokeilla.

Alakoulu saa oman etsivän

Tähän asti liikuntaetsivätoimintaa on Naantalissa toteutettu vain yläkouluikäisille. Naantalin liikuntapalvelupäällikkö Maija Puolakanahon mukaan toiminta laajenee nyt osittain myös alakouluun. 

- Aloitamme liikuntaetsivätoiminnan Karvetin alakoulussa tänä keväänä. Siellä on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia ja oppilaita, joilla ei ole harrastuksia. Haluamme antaa heille yksilöllistä ohjausta. 

Lukioikäiset ovat liikuntasihteerin mukaan jo oma-aloitteisempia hakeutumaan harrastuksiin. Ammattikouluissa toimii muunlaista etsivätoimintaa, joissa myös liikunta-asiat voidaan ottaa puheeksi. Yläkouluikäisillä ohjaustarve on ollut suurin.  

Teksti Maija Arosuo